No niin, pitkästä aikaa pääsin tännekin päivittämään kuulumisia. Indyn kanssa kaikki on mennyt oikein hyvin, mutta kissojen kohdalla kaikki on mennyt päin mäntyä.
Aloitetaanpa alusta. Noin viikko sitten Nickyllä alkoi esiintyä hengenahdistuskohtauksia jolloin se ei saanut henkeä. Sen jälkeen muut oireet tulivat oikein ryminällä: oli mm. aaltoilevaa kuumetta, oksentelua ja ripulia, rajua laihtumista vaikka Nickyllä olikin ruokahalu tallessa, hirveää väsymystä ja apaattisuutta ja olikohan vielä jotain muuta.
Tuo hengenahdistus alkoi tosiaan viikko sitten. Sen jälkeen en huomannut (mukamas) Nickyssä mitään erilaista, kunnes muut oireet ilmestyivät maanantai-illalla/-yöllä. Maanantain ja tiistain välisenä yönä valvoin melkein koko yön kun en uskaltanut nukkua. Seurailtuani tilannetta vähän aikaa huomasin kauhistuksekseni että muut kissat, Isla ja Sera, aloittivat myös samanlaiset oireilut (tosin niillä ei tähän mennessä ole esiintynyt hengenahdistusta tai oksentelua)!
Soitin sitten samana yönä päivystävälle eläinlääkärille ja kysyin mitä minun pitäisi tehdä. Puhuin ensin eläintenhoitajan kanssa, sitten puhuin pitkään vielä eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri ei tietenkään voinut sanoa näin puhelimitse mitään varmaksi, mutta hän sanoi että hänelle tuli oireista mieleen etenkin FIP eli kissojen tarttuva vatsakalvontulehdus, johon ei ole parantavaa hoitoa. Olin silloin yöllä googletellut kuumeisesti kaikkia kissojen sairauksia ja oireita, ja kun törmäsin uudelleen tuohon FIPpiin, tuntui että oireet täsmäävät.
Eläinlääkäri antoi ohjeeksi soittaa heti aamulla eläinlääkäriin ja yrittää saada aika heti sille päivälle. Jokainen minuutti tuntui silloin yöllä suunnilleen vuodelta kun valvoin huolissani, oli liikaa aikaa miettiä ja ennen kaikkea pelätä että kyseessä olisi todella FIP. Yritin pysyä vahvana ihan jo lemmikkienkin takia mutten onnistunut, vaan löysin yhä uudestaan itseni itkemästä hysteerisenä, huolissani kissojen tilanteesta ja tunsin itseni vielä niin avuttomaksi kun en voinut tehdä kissojen eteen juuri mitään.
Soitin sitten aamulla yhteen eläinlääkäriin ja sain ajan aika nopeasti. Minulle sanottiin että lienee parasta ottaa kaikki kolme kissaa mukaan, ja niin tein työtä käskettyä (jossa oli muuten melkoinen homma kun etenkin Seran kanssa saa aina tapella että saako sen kantokoppaan). Puhelimeen vastannut henkilö sanoi tilanteen kuultua että todennäköisesti Nicky jäisi lääkäriin ainakin päiväksi, ja siltä otettaisiin silloin verinäytteitä + muita kokeita ja Nicky saisi nesteytystä. Jos muut kissat vaikuttaisivat parempikuntoisilta, ne saisivat lähteä kotiin.
Saavuttiin sitten lääkäriin ja odoteltiin aulassa jonkin aikaa meidän vuoroa. Lääkärille päästyämme lääkäri tutki ensin Nickyn joka oireili pahimmiten. Siinä kävi niin että kissat ilmeisesti jännitti/panikoi reissua niin paljon että ne virkistyivät, ja vaikuttivat siten paljon pirteämmiltä mitä ne kotona olivat.
Kerroin lääkärille vielä uudestaan kaikki oireet ja mainitsin kissojen poikkeuksellisesta virkeydestä.
Nickyltä yritettiin ottaa verinäytteitä mutta se ei onnistunut sitten millään. Eläinlääkäri tutki Nickyn vain pintapuolisesti ja tunnusteli sitä, jolloin hänkin totesi että Nicky on kyllä melkoisen laiha.
No, Nicky pääsi takaisin koppaan odottamaan ja oli ensin Islan vuoro, sitten Seran. Lääkäri totesi että molemmat ovat hyväkuntoisia (anteeksi mitä??) ja tutki molemmat kissat pintapuolisesti.
Leukani meinasi tippua lattiaan kun kuulin mitä lääkäri sanoi seuraavaksi. "Voitte lähteä kotiin". Siis mitä, ollaan oltu lääkärin luona max. 10 minuuttia, lääkäri on tutkinut kissat pintapuolisesti eikä tehnyt mitään muuta. Hän tietää kaikki oireet ja silti päästää meidät kotiin??! Sitä melkein luvattua Nickyn tutkimista tarkemmin lääkärissä + nesteytystä ei siis koskaan tapahtunut.
Olin silloin niin väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti ja niin hämmästynyt lääkärin sanoista, etten jaksanut väittää vastaan. Olisi todellakin pitänyt mutten silloin kyennyt siihen. Ei muuta kuin kantokopat matkaan, ovesta ulos ja maksamaan eläinlääkäreissu ja sitten takaisin kotiin.
Kotiin päästyäni mietin hetken että mitä h*lvettiä juuri tapahtui ja että menikö homma nyt ihan oikein. Päätin soittaa toiselle eläinlääkärille kysyäkseni hänen mielipidettään tilanteesta ja tapahtumista, mutta en saanut häntä kiinni. Sen jälkeen soitin epätoivoisena toiselle eläinlääkäriasemalle, sain heidät kiinni ja kerroin kaiken.
Puhelimeen vastannut sanoi, että hänellekin tuli oireista heti mieleen FIP. Saatiin aika sinne ylihuomiseksi eli torstaiksi.
Vähän ajan kuluttua tuon puhelun soittamisesta Nickyn tila romahti entisestään. Nickyllä esiintyi silloin maanantaina muutamaan otteeseen virtsanpidätysvaikeuksia (ennen sitä ell-reissua), ja kotiutumisen jälkeen sille tuli taas niitä. Lisäksi se oli todella väsyneen oloinen, raukka ei jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. Viimeisimpänä ja kenties pelottavimpana oireena tuli horjuminen: Nicky horjui välillä kävellessään.
Tuo horjuminen oli minulle viimeinen pisara ja niin soitin taas yhteen eläinlääkäriin, siis ei sinne missä oltiin käyty eikä sinne mihin meidän oli tarkoitus mennä torstaina.
Saatiin aika muutaman tunnin päähän mutta sitten tuli mutkia matkaan, ja ei päästykään lähtemään sinne. Mietin hädissäni että mitä nyt tehdään, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi soittaa sinne lääkäriin jossa jo aiemmin sinä päivänä käytiin.
Puhelimeen vastannut henkilö kysyi vielä lääkärin mielipidettä että pitäisikö sinne päivystykseen mennä saman tien, ja hetken päästä sain ohjeeksi tulla sinne Nickyn kanssa niin pian kuin mahdollista.
Taas Nicky kantokoppaan ja matkaan.
Meillä oli "vähän" vaikeuksia päästä sinne päivystykseen, kun jouduttiin odottelemaan taksia yli tunnin (!). Soitin taksikeskukseen muutamia kertoja ja kysyin että koskahan taksi mahtaa saapua, ja parilla kertaa sain vastaukseksi että juuri nyt ei ole takseja vapaina jotka voivat ottaa lemmikkejä kyytiin. Soitin keskukseen jälleen kerran kun oltiin odoteltu taksia yli tunnin, ja taisin olla melko äkäisen kuuloinen. Sanoin että meillä olisi todella kiire päästä eläinlääkäriin, ihan jo senkin takia koska ell menee kiinni klo 20 ja kello oli siinä vaiheessa jo vähän yli 19.15.
Lopultakin taksi tuli ja ehdittiin lääkäriin juuri ja juuri. Tällä kertaa Nicky sai mielestäni ihan asianmukaista hoitoa: se sai injektiona pitkävaikutteisen antibiootin ja tulehduskipulääkkeen. Lisäksi saimme ohjeeksi jatkaa kipulääkkeen antoa kotona viiden päivän ajan. Jos Nickyn tila kuitenkin huononee uudestaan, meidän pitäisi tulla uudestaan käymään lääkärissä.
Päästiin takaisin kotiin Nickyn kanssa ja pikkuhiljaa Nicky alkoi vaikuttamaan pirteämmältä. Tänään se ja muut kissat on onneksi vaikuttaneet paljon parempikuntoisilta. Nickyllä on tosin ollut pahoinvointia melko paljon, se ei tahdo koskea ruokaansa. Minun ruokani (:D) ja herkkupalat kyllä maistuvat, mutta normiruoka ei. Siksi Nicky saakin tilapäisesti syödä sen herkkuja. Tärkeintä on että Nicky kuitenkin söisi jotakin eikä laihtuisi enempää (nyt se painaa enää vaivaiset tasan 4kg, mikä on huomattava muutos entiseen - ei noin kookkaan kollin pitäisi painaa niin vähän).
Mitä siihen huomiselle varattuun ell-aikaan tulee, siirsin sen ensi tiistaiksi. Jos kissojen vointi näyttää ensi viikollakin hyvältä, käyntiä siellä ei tarvita. Muussa tapauksessa joudutaan käymään sielläkin ja puhelimessa oli alustavasti puhetta, että siellä kaikilta kissoilta voitaisiin ottaa mm. röntgen ja muita tutkimuksia. Olen miettinyt kovasti asiaa, puhunut ystävieni kanssa koko tilanteesta (he ovat myös kissaihmisiä) ja todellakin miettinyt pääni puhki.
Olen vähitellen tullut siihen tulokseen, että JOS kissojen vointi romahtaa uudestaan, mitään tutkimuksia ei enää tehdä vaan kissat (tai ainakin Nicky) päästetään ikiuneen. Tuntuu kauhealta kirjoittaa noin ja tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, mutta mielestäni lisätutkimuksien ottaminen olisi silkkaa rahanhaaskausta - en normaalisti välitä miten paljon rahaa eläinlääkäriin menee, minulle on tärkeintä että kipeä eläin saa vaatimaansa hoitoa, maksoi mitä maksoi. Mutta tutkimukset siellä tulisivat maksamaan parhaimmillaan jopa yli 600e eli siihen mennessä kissojen hoitoon olisi kulunut jo melkein tonni.
Mutta tosiaan rahasta viis, miksi sitten mietin lopetusta? Koska ajattelen että kissat ovat kärsineet jo aivan riittävästi. Etenkin Nicky joka on joutunut tutkittavaksi lyhyen ajan sisällä pari kertaa. Kissat ovat muutenkin olleet niin stressaantuneita + väsyneitä, mutta ennen kaikkea ne stressaantuivat jokainen suunnattomasti ell-reissusta. Jos edessä olisi taas yksi reissu jossa tutkittaisiin tutkimisen perään, niin en voi edes kuvitella miten stressaantuneita kissat olisivat sitten. Se tuntuisi pelkältä kissojen kiusaamiselta. En tiedä olenko tosiaan paha ihminen kun ajattelen noin, mutta olen vähitellen kallistunut yhä enemmän sen vihoviimeisen ratkaisun puoleen.
Ei auta kuin toivoa että kissojen tila ei enää romahtaisi. Annoin juuri Nickylle sen ensimmäisen kipulääkkeen kotona; sekoitin ruokakuppiin vähän nappuloita, kissanmaitoa (jota Nicky rrrakastaa) ja kipulääkettä. Vein Nickyn syömään vessaan, koska muilla kissoilla ei nyt ole lupa tulla Nickyn kupille.
Nicky söi ensin ihan hyvin, mutta sitten homma alkoi tyssätä. Se lopetti syömisen ja kupissa oli melkein puolet jäljellä - josta päättelin/mietin että Nicky ei ole varmaan saanut vielä koko lääkeannostansa. Maanittelin Nickyä syömään ja lopulta Nicky suostui syömään vähän kerrallaan. Viimeiset ruoat jouduin syöttämään sille kädestä mutta pääasia että kuppi tuli tyhjäksi ja Nicky sai lääkeannoksensa. Tämän päivän lääkitys on siis nyt ohi ja seuraavan kerran Nicky saa taas lääkkeensä huomenna n. klo 20.
-------------------------
Vielä siitä ensimmäisestä onnettomasta ell-reissusta, Olen tekemässä Eviraan kantelun, aiheena epäilty eläimen hoitovirhe/hoidon laiminlyönti. Ei vaan tunnu mitenkään päin oikealta että kissoja ei tutkita juuri lainkaan ja sitten ne lähetetään takaisin kotiin. Ottaen huomioon sen miten Nickyn vointi romahti heti kotiuduttua, valituksen tekeminen olisi mielestäni todellakin aiheellista.
Sain tänään Eviralta erään lakimiehen puh.numeron mutta hän ei vastannut. Jatkan asian selvittelyä heti huomenna mutta sanonpahan vain sen, että tämä ei ole tässä! Käsittääkseni valituksen käsittely kestää useita kuukausia, n. 6-8kk, ja se tulee näköjään maksamaan minulle 200e. Edessä lienee siis pitkä ja kivinen tie minun ja etenkin kissojeni oikeuksien puolustamiseksi ja saa nähdä miten valituksessa käy, mutta en aio luovuttaa. Jos valitusta ei tulla hyväksymään niin sitten täytyy miettiä luovutanko vai yritänkö jatkaa valitusprosessia jotakin kautta (veikkaan jälkimmäistä). Mielestäni kyseinen meitä hoitanut eläinlääkäri pitäisi saada vastuuseen teoistaan - tai pitäisikö sanoa ennemminkin että tekojen puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti